Ulosteenkarkailu kuriin

Ulosteenkarkailusta kannattaa puhua arkailematta. Hoidot lievittävät oireita usein niin, että arkea ei tarvitse suunnitella vessareissujen mukaan.

Suurin osa ulosteenkarkailusta kärsivistä potilaista on synnyttäneitä naisia. Erikoislääkäri Sinikka Salmenkylä HUS:sta puhuu kokemuksesta.

”Tavallisimmat syyt ulosteen pidätyskyvyn heikkenemiseen ovat lantionpohjan laskeuma ja sulkijalihasten vaurioituminen. Niiden taustalla on usein alatiesynnytys.”

Lantionpohjan lihasten vaurioituminen synnytyksessä ei välttämättä oireile ennen kuin vuosikymmenten päästä. Pidätyskyky heikkenee, kun kudokset veltostuvat iän ja mahdollisesti kertyneen ylipainon myötä. Alle 65-vuotiaista muutama prosentti kärsii ulosteenpidätyskyvyn häiriöstä, yli 65-vuotiaista jo moninkertainen määrä. Laitoksessa asuvista jopa lähes puolella on ulosteenpidätyskyvyn heikkenemistä, ja siihen liittyy yleensä myös virtsankarkailua.  Ulosteenpidätyskyvyn heikkenemisestä kannattaa puhua lääkärille, kun oireet haittaavat elämää.

”Kaikkien oireita ei pystytä poistamaan, mutta suurimmalla osalla niitä saadaan lievitettyä eri hoitomuodoilla niin, että elämänlaatu paranee.”

Oireet

Ulosteenpidätyskyvyttömyydestä kärsivä ei pysty pidättämään ulosteen tuloa sopivaan hetkeen. Hän ei ehdi ajoissa vessaan tai ulostaminen tapahtuu ilman ennakkovaroitusta.

Oireet voivat vaihdella suolikaasun karkailusta kiinteän ulosteen pidätyskyvyttömyyteen. Potilaan kokema haitta riippuu karkailun laadusta ja elämäntilanteesta. Työelämässä tai kodin ulkopuolella karkailu on suurempi ongelma kuin kotona, jossa voi noudattaa omaa aikatauluaan.
Normaali pidätyskyky edellyttää toimivia hermoyhteyksiä peräsuolen, sulkijalihasten, selkäytimen ja aivojen välillä. Sulkijalihakset voivat vaurioitua esimerkiksi synnytyksessä, tapaturmassa tai leikkauksen yhteydessä. Osa hermotuksesta voi vioittua niin, ettei pidätyskyky toimi enää normaalisti.
Vetiset, runsaat ripuliulosteet voivat aiheuttaa ulosteen karkaamista niilläkin, joilla muuten on normaali pidätyskyky.

Näin tutkitaan

Ulosteenkarkailua tutkittaessa selvitetään oireiden todennäköinen syy ja vaikeusaste. Lääkäri haastattelee potilaan ja kyselee perussairauksista, synnytyksistä ja lantion alueen sairauksista. Lääkäri tunnustelee sormin lantionpohjan lihakset ja sulkijalihasten jäntevyyden.

Keskeiset kysymykset

Jos ulosteenkarkailun taustalla on vaikea-asteinen peräsuolen tuppeutuminen tai sulkijalihaksen vaurio, voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Karkailun hoito aloitetaan kuitenkin aina lääkehoidolla. Ilman karkailuun lääkkeet auttavat huonosti, mutta ruokavalion muutoksilla voidaan vähentää kaasun määrää. Suurin osa ulosteenkarkailusta kärsivistä voidaan hoitaa terveyskeskuksessa.

Yleisimmät pelot

Potilaat pelkäävät usein oireiden pahenemista ja aprikoivat, paheneeko tilanne ikääntymisen myötä. Yleensä he ovat helpottuneita, kun pääsevät kertomaan vaivastaan ja saavat tietää ulosteenkarkailun todennäköisen syyn.

Näin hoidetaan

Kiinteän ulosteen pidättäminen on helpompaa kuin löysän, ja ensimmäinen hoitomuoto onkin kiinteyttää ulostetta. Tähän käytetään kuitulisiä, kuten psylliumkuituvalmisteita ja loperamidi-lääkettä.

Jos tästä ei ole apua, potilaalle voidaan opettaa peräsuolen huuhtelun tekeminen erityisellä huuhtelulaitteella, jolloin karkailu saadaan vähenemään.
Hoidossa voidaan käyttää myös anaalitamponeja, jotka asetetaan sulkijalihasten yläpuolelle.
Lantionpohjan fysioterapiasta saattaa olla apua, jos potilas on halukas sitoutumaan harjoitteluun. Lantionpohjan laskeuman leikkaushoito tulee kyseeseen osalla potilaista.
Jos ulosteenpidätyskyvyttömyys on vaikea-asteista eivätkä muut hoidot auta, tehokkain hoitomuoto on sakraalinen neuromodulaatio. Se on sähköinen hoitokeino, jolla vaikutetaan viestin kulkemiseen lantionpohjan ja keskushermoston välillä.

Tahdistimen asennus

Sähköisen hoidon teho selvitetään ensin testillä. Ohut elektrodi viedään paikallispuudutuksessa ristiluussa ala-
selässä olevien luonnollisten aukkojen kautta ristiluuhermojen viereen. Potilas saa kotiin lähtiessään mukaansa kannettavan virtalähteen, joka antaa sähköimpulsseja häntäluun yläpuolella kulkevaan hermoon.

Jos ulosteenkarkailu vähenee testauksen aikana, ihon alle pakaran yläosaan voidaan asentaa pysyvä virtalähde, samanlainen kuin sydämen tahdistimessa. Se toimii automaattisesti eikä näy ulospäin.

Pysyvät vaikutukset

Vaikeassa ulosteenkarkailussa yli 80 prosenttia potilaista hyötyy sähköisestä hoitokeinosta. Kaikille potilaille se ei kuitenkaan sovi.

Sulkijalihaksen repeämä voidaan korjata leikkauksella. Jos korjaus tehdään heti repeämän tapahduttua, korjaustulokset ovat hyviä. Vuosikymmenten kuluttua vammasta tehtyjen korjausten hyöty sen sijaan on kyseenalainen, sillä leikkaustulos huononee ajan kuluessa. Sakraalinen neuromodulaatio onkin alkanut korvata sulkijalihaksen myöhäiskorjausta vaikeassa ulosteenkarkailussa, koska sillä saadaan parempia pitkäaikaistuloksia.
Pysyvä suoliavanne on vaikeassa ulosteenkarkailussa varteenotettava vaihtoehto, jos vaivaa ei saada muilla keinoilla riittävästi hoidettua.

Riskitekijät

Raskaus, synnytys ja ikääntyminen altistavat lantionpohjan toimintahäiriöille. Myös ylipaino ja pitkäaikainen ummetus lisäävät riskiä, sillä ne venyttävät lantionpohjaa.

Näin voit pienentää riskiä

Vältä ylipainoa ja ummetusta. Vahvista lantionpohjan lihaksia. Harjoitusohjeita kannattaa kysyä fysioterapeutilta.

Asiantuntijana gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Sinikka Salmenkylä, HUS.

Viva 5/2015

Pinnistelyn loppu

Mitä kannattaa syödä, jos kärsii ulosteenkarkailusta?


Kuitupitoinen, kasviksia ja kokojyväviljaa sisältävä ruoka kiinteyttää ulostetta ja helpottaa pidätyskykyä.

Löytyykö apteekista apua 
itsehoitoon?

Löysää suolen sisältöä voi kiinteyttää apteekista saatavilla rakeisilla kuituvalmisteilla, esimerkiksi Agiocurilla tai Vi-Siblinillä.

Riittääkö terveysside 
karkailusuojaksi?

Karkailun laatu ja määrä vaikuttavat. Yhdelle voi riittää pikkuhousunsuoja, toinen tarvitsee housuvaippaa.

Miten lantionpohjan lihasten harjoittamisella voi vähentää karkailua?

Ensin pitää löytää oikeat lihakset ja harjoittaa niitä pari minuuttia useita kertoja päivässä. Säännöllistä harjoittelua pitää jatkaa vähintään 2–4 kuukautta ennen kuin nähdään, korjaantuuko tilanne.

Kehtaako ulosteinkontinenssista puhua lääkärissä?

Moni arastelee ulosteinkontinenssista puhumista ja sietää oireita pitkäänkin. Lääkärin kannalta kyse on vain yhdestä toimintahäiriöstä muiden joukossa, eikä asian esille ottamista tarvitse ujostella.

Viva 5/2015

Teksti:Pirkko Tuominen
Avainsanat: terveys, Ulosteenkarkailu, Viva

Kommentit

Oma kommentti