Edunvalvonta – oikeudet ja velvollisuudet

Verkkopankkitunnukset ovat henkilökohtaisia hyvästä syystä.

Edunvalvonta

Olemme mieheni kanssa toisessa liitossa, jota on kestänyt reilut kaksikymmentä vuotta. Yhteisiä lapsia ei ole. Miehelläni on edellisestä avioliitosta neljä lasta, minulla yksi. Tällä hetkellä mieheni on hoitokodissa Alzheimerin taudin takia. Minua askarruttavat seuraavat asiat:

Ennen sairauden toteamista teimme keskinäisen paperin, jossa sovimme, että jommankumman joutuessa pysyvästi hoitokotiin sairauden takia, toisella on mahdollisuus myydä yhdessä ostamamme ja omistamamme rivitaloasunto, jotta kotiin jäävä voi hankkia pienemmän.

Samassa paperissa lukee, että mieheni vanhin poika tai minun tyttäreni hoitaa mahdollisen kaupan allekirjoittamisen, mikäli hoitoon joutunut osapuoli ei ole enää oikeustoimikelpoinen. Kaiken yhteiseen käyttöön tulevan olemme mieheni kanssa ostaneet yhdessä. Lapsille saatoimme sitten kumpikin antaa rahaa hyvällä omallatunnolla. Tämä oli mieheni toive.

Kun nettipankki tuli, pyysin miestäni sopimaan lastensa kanssa, kuka hoitaisi sen avulla hänen pankkiasiansa, koska en halunnut käyttää hänen rahojaan. Luottamuspulaa meillä ei ollut mieheni eikä lasten kanssa, mutta olin silti varovainen. Vanhin poika alkoikin hoitaa isänsä pankkiasioita. Se luonnistui hyvin, maksoimme puoliksi kaikki yhteisen talouden menot.

Kun mieheni joutui hoitokotiin kaksi ja puoli vuotta sitten, hänen lapsensa olivat sitä mieltä, että he voivat nostaa isän tililtä ”ennakkoperintöä”. Sanoin, ettei siitä ole sovittu, eikä sitä ole missään paperissa luvattu. Jokainen nosti vuoden aikana 1 999 euroa, eli yhteensä 7 996 euroa. Ennen kuin he ennättivät enempää nostaa, pankki ilmoitti, että miehelleni pitää nimetä edunvalvoja virallisesti. Sisarukset päättivät minun suostumuksellani, että vanhin poika ottaa hoitaakseen tämän asian. Hänet nimettiin virallisesti edunvalvojaksi. Nyt en tiedä, ovatko lapset nostaneet rahaa. Onko heillä siihen oikeus?

Et kirjeessäsi kerro, oliko miehenne valtuuttanut poikansa käyttämään tiliään ja oliko pojalla tätä varten omat verkkopankkitunnukset vai hoitiko hän isänsä raha-asioista epävirallisesti käyttämällä isänsä tunnuksia? Jos hän käytti isänsä tunnuksia, ette varmasti ole ainoa perhe, jossa sairaan tai ikääntyneen henkilön pankkiasioiden hoitaminen on ratkaistu tällä tavoin. Näin ei kuitenkaan pidä ikinä tehdä. Verkkopankkitunnukset ovat henkilökohtaisia hyvästä syystä. Niiden avullahan voi nykyisin todistaa henkilöllisyytensä monissa paikoissa. Tästä seuraa esimerkiksi se, että laina, joka on otettu pankkitunnuksilla, kuuluu lain mukaan henkilölle, jonka tunnuksilla se on otettu.

Epäviralliset järjestelyt jäävät myös helposti epämääräisiksi: Ei sovita tarkasti, minkälaisia toimia verkkotunnusten käyttäjällä on lupa tehdä. Onko hänellä esimerkiksi lupa hoitaa vain juoksevat raha-asiat vai onko hänellä oikeus esimerkiksi lahjoittaa varoja itselleen tai muille niin kuin miehenne poika on tehnyt? Siksi on hyvä, että miehellänne on nyt virallinen edunvalvoja. Virallisuus merkitsee sitä, että edunvalvoja on vuosittain tilivelvollinen toimistaan maistraatille.

Edunvalvojan oikeudet ja velvollisuudet on myös selkeästi määritelty. Edunvalvojan pitää esimerkiksi huolehtia miehenne omaisuudesta niin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää miehenne hyödyksi ja hänen henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Edunvalvojalla ei ole oikeutta lahjoittaa miehenne omaisuutta.

On kuitenkin hienoa, että olette etukäteen miettineet, miten raha-asianne hoituvat sen jälkeen, kun ette enää itse kykene niistä huolehtimaan ja olette laatineet sitä varten joitakin valtakirjojakin. Moni jättää kaiken tämän tekemättä, minkä vuoksi usein päädytään hankaliin tilanteisiin. Jos kuitenkin haluaa itse valita, kuka raha- ja muita henkilökohtaisia asioita hoitaa, kannattaa laatia edunvalvontavaltakirja. Edunvalvontavaltakirjan voi myös kirjoittaa niin kattavaksi tai niin suppeaksi kuin haluaa. Se voi koskea vain osaa raha-asioista tai ulottua niiden lisäksi vaikkapa terveydenhoitoon.

Perheoikeuteen erikoistunut asianajaja Harri Kontturi muistuttaa, että edunvalvoedunvalvojalle voidaan nimenomaisella määräyksellä antaa oikeus jopa myydä tai lahjoittaa irtainta omaisuutta: – Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pankkitilillä olevien rahojen lahjoittamisoikeutta rintaperillisille, jos uhkana on, että talletukset nostavat hoitopäivämaksut korkeiksi.

Tätä mahdollisuutta varten määrätään usein varavaltuutettu, joka hoitaa asiat varsinaisen valtuutetun ollessa läheisenä lahjoituksen saajana esteellinen.
– Usein unohdetaan, että edunvalvontavaltakirjaan voidaan sisällyttää melko paljon ohjeita ja määräyksiä erilaisten tilanteiden varalle, Kontturi sanoo.

Toisinaan edunvalvontavaltakirjan tekemistä arastellaan, koska pelätään sitä, että valtuutettu yllättäen tarttuu vallankahvaan. Valtuuksia ei kuitenkaan saa käyttöön ilman lääkärintodistusta, josta ilmenee, ettei valtuuttaja kykene asioitaan hoitamaan.

Teksti: Helena Ranta-aho
Kuva: Colourbox

Viva 11/2012

Helena Ranta-aho

 

 

Kauppatieteiden maisteri, MBA, Helena Ranta-aho on työskennellyt taloustoimittajana parikymmentä vuotta, viimeksi Viisas Raha -lehden toimituspäällikkönä, sitä ennen Taloussanomissa ja Talouselämässä. Nykyisin hän on vapaa taloustoimittaja.

Minun rahat vai sinun rahat ja pitääkö aikuisia lapsia auttaa? Rouva Raha -palstalla vastataan arjen rahankäyttöä koskeviin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi postitse osoitteeseen Viva-raha, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia tai sähköpostitse vivaraha@otavamedia.fi.

Teksti: Viva
Avainsanat: edunvalvontavaltakirjat, Rouva Raha, seura-raha, verkkopankki, Viva, Viva-lehti

Kommentit

Oma kommentti