Kirje elämäni lapselle

Pyysimme Vivan lukijoita kirjoittamaan kirjeen läheiselle lapselle. Saimme useita kirjoituksia. Tässä niistä osa.

Rakas tyttärentyttäreni!

Lämpöinen kiitos lauantain yhteisistä syntymäpäiväjuhlista 4-vuotiaan pikkusiskosi kanssa. Sinä lähdet elokuussa kouluun. Pitkä opintaival on edessäsi. Eskaritavoitteeksesi olit asettanut lukutaidon oppimisen. Onnistuit siinä, hienoa!

Tavoitteita on hyvä asettaa. Niin voit tehdä myös koulussa. Samoin unelmia voi toteuttaa niin halutessaan.

Minulla, ämmilläsi, oli jo ensimmäisestä luokasta lähtien unelmana opettajan ammatti. Minulla oli aivan ihania opettajia pienessä kyläkoulussa. Unelmani kohtasi kyllä vastatuulia, kun perheemme oli todella vähävarainen. Sinnikkäästi kuitenkin pyrin tavoitettani ja unelmaani kohti ja valmistuin opettajaksi.

Muistan, kun sain sinut ensimmäisen kerran syliini. Olit niin pieni ja suloinen. Minulta tuli itku; olin niin onnellinen sinusta, pienestä tyttärentyttärestäni.

Sain hoitaa sinua myös melkein kaksi vuotta. Olimme ukkisi kanssa onnelliset isovanhemmat, kun vanhempasi luottivat ja uskoivat meihin näin vastuullisessa tehtävässä. Saimme läheltä seurata taitojesi ja tietojesi kasvamista ja kehittymistä.

Olemme yhdessä leiponeet kuppikakkuja, pullaa ja tehneet piparitaloja. Myöskin askartelut erilaisine materiaaleineen ovat olleet yhdessäolossamme runsaasti mukana. Muistat varmasti ukin lukutuokiot ja paneutumiset Barbi-leikkeihin. Ukki oli mielestäsi parempi leikkimään kanssasi kuin minä, ämmi.

Entäpä monet hauskat keskustelut pohdiskeluineen ja kysymyksineen sekä riemukkaat yökyläilyt?

Sinun ja pikkusiskosi kanssa olemme käyneet teatterissa ja monenlaisissa tapahtumissa. Lukuisat ottamani valokuvat ovat teille myös muistoina myöhemmin elämässä. Vaikka olet ollut päiväkodissa jo monta vuotta, tapaamme edelleen joskus jopa monta kertaa viikossa. Nämä yhteiset hetket tuovat suunnatonta iloa elämäämme ja pysymme ukin kanssa virkeinä ikävuosien karttumisesta huolimatta.

Kiitos, että saan olla ämmi, joka on mukana elämässäsi. Ritva Paalimäki

Kummilapseni

Olen seurannut elämääsi melko läheltä. Olen saanut olla auttamassa silloin tällöin vanhempiesi ollessa muissa tehtävissä. Mieluisia hetkiä ovat olleet ne lukuisat retket, joita olemme tehneet sinun ja sisarustesi kanssa. Niitä ovat olleet kotieläinpuisto, luontokohteet tai vain pelkkä autoajelu – niistä lienet sinäkin nauttinut.

Rippikoulun konfirmaatiossa oli juhlallista olla siunaamassa sinua, kuten muutkin kummit kummilapsiansa.

Vuodet ovat vierineet, ja olet löytänyt paikkasi työelämässä. Olen ihaillut sitä millaisella tarmolla työskentelet. Puolisokin löytyi, ja se oli toiveiden täyttämää aikaa. Koko suku iloitsi.

Elämään tuli kuitenkin varjoja, joita ei olisi halunnut. Monet rukoukset, usein vain hiljaiset huokaukset, ovat kohonneet puolestasi taivaaseen. En tiedä mitä mielessäsi nyt liikkuu, ovatko kaikki asiat hyvin. Uskon kuitenkin, että olet oppinut luottamaan johdatukseen, jossa elämä menee niin kuin on tarkoitettu.

Minulle on tullut perinteeksi tehdä merkkipäiviksesi pizzaa. Kohta on taas synttärisi. Etköhän saa nytkin pizzasi! Raili

Rakas pikku-Vilho!

Olet minulle kovin tärkeä, olethan ensimmäinen lapsenlapseni. Syntymäsi muutti perheemme sisäistä rakennetta pysyvästi. Olet vasta täyttänyt ensimmäisen vuoden, joten yhteinen taipaleemme on vasta alkamassa, mutta odotan jo kovasti sitä, että pääsen lukemaan sinulle satuja – kuten luin äidillesikin.

Ja lupaan, että mummin luona tuoksuu pulla, pääset varmasti sitä myös leipomaan.

Äitisi isovanhemmat asuivat kaukana ja näimme heitä liian harvoin. Olen nyt iloinen, koska asumme lähellä sinua ja perhettäsi, ehkä meille on mahdollista syntyä aivan erityinen suhde. Eikö vain? Sirpa

Seelalle

Minusta on ollut todella mukavaa viettää aikaa kanssasi näinä kuutena vuotenasi! Erityisesti olen nauttinut siitä, miten innokkaasti haluat oppia kaikenlaista uutta kotona tehtävää askaretta. Olemme leiponeet, siivonneet ja laittaneet ruokaa yhdessä.

Kun itse olin kuusivuotias, oma mummoni opetti minulle perusasioita kotitaloudesta. Nyt olen halunnut siirtää sinulle niitä tietoja ja taitoja, joita itse sain 64 vuotta sitten. Lypsämään en tosin voi sinua opettaa, mutta yhtä ja toista muuta on, mitä voimme puuhata. Toivon, että näistä taidoista on sinulle hyötyä sitten, kun olet aikuinen. Muistat silloin, että näinhän mamma minua silloin opetti! Leena

Hei esikoiseni

Aikaa siihen meni, mutta olen ymmärtänyt, että elämän eteen heittämiin tilanteisiin pitää suhtautua ensin ihminen huomioiden. Kulloiset tehtävät kyllä tulevat tehtyä riittävän hyvin.

Voi kunpa olisin ollut viisaampi jo silloin, kun sinä olit taaperoikäinen ja pieni lapsi. Toivoisin, että olisin uimahallin pukuhuoneessa ihastellut ja kehunut sinua kuinka hyvin kiipeät penkille sen sijaan, että hermoilin sinun kenties olevan muiden ihmisten tiellä ja aikaa kuluvan muutaman minuutin enemmän.

Sinä muutit minut minusta meiksi, yhdestä persoonasta monikoksi. Sen kanssa kipuilin myös aikani. Kun opit kunnolla puhumaan. Kerroit, että välillä sinusta tuntuu siltä, kuin sinua ei haluttaisi meidän perheeseen. Tuo tunnustus satutti, mutta olin iloinen, että osaat kertoa tunteistasi. Vaikka olenkin jokseenkin kovapäinen, yritin huomioida tunteitasi sen jälkeen paremmin.

Oli meillä hauskaakin. Askartelimme paljon, olin mukana virpomassa ja kavereittesi syntymäpäivillä. Sait kotona kiipeillä ja pomppia sydämesi kyllyydestä. Sinun ei tarvinnut kauaa odotella, kun tulin puuhistani katsomaan tanssi- ja näytelmäesityksiäsi.

Kerran kun olit ensimmäisellä luokalla, meillä oli mahdollisuus viettää iltapäivä yhdessä. Maalasit kasvoihini koko naaman kokoisen perhosen. Lähdimme sitten hakemaan pikkusisarustasi päiväkodista. Koska olisi ollut sääli tuhota teos samoin tein, pyöräilin kanssasi kylän läpi riemunkirjavat perhosensiivet kasvoillani.

Olet nyt kasvanut ja olet jo aikuisuuden kynnyksellä. Kun muistelet aikaa taaksepäin, toivon, että koet itsesi olleen tärkeä meille. Älä pelkää, että hylkäisin sinut, kun tulet täysi-ikäiseksi. Yritän olla läsnä sen verran, kuin tarvitset minua. Nähdä ensisijaisesti sinut ja vasta sitten ympärillä myllertävän maailman. Äipykkä

Kummilapselleni

On ollut ilo ja etuoikeus olla kumminasi. Yhdessä on koettu paljon, opeteltu elämän taitoja ja tietoja. Koettu, nähty, eletty. Kiitos, että olet ollut kummilapseni, se on ollut minulle uskomaton rikkaus. Anna

Rakas lapsenlapseni

Syntymäsi oli ihme. Etenkin minulle. Vuosi ennen syntymääsi olin toipumassa syöpäleikkauksesta ja sytostaattihoidot olivat alkamassa. Kuinka elämä jatkuu, vai jatkuuko se? Se mietitytti.

Sitten sinä olit siinä, ja niin olin minäkin. Kymmenen vuotta myöhemmin sinä olet siinä ja niin olen edelleen minäkin. Olemme saaneet kulkea yhteistä matkaa, ja se on ollut yksinkertaisesti ihanaa. Asumme parin sadan kilometrin päässä toisistamme, mutta se ei ole estänyt meitä tapaamasta. Olemme läheisiä toisillemme. Yhteiset matkat niin kahdestaan kuin perheesi kanssa ovat olleet tähtihetkiäni. Vietämme myös luonani kahdenkeskistä aikaa. Silloin leikimme ja askartelemme niin, että tuskin maltamme syödä välillä.

Sinä alat olla varhaisteini-iässä, mutta vielä haluat tulla luokseni. Toivottavasti jatkossakin. Tapaamisten luonne muuttuu, läheiset välimme eivät toivottavasti koskaan. Haluan olla sinulle mummo, johon voit luottaa ja jonka puoleen voit kääntyä, kun tarvitset kuuntelijaa.

Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Sen perinnön haluan jättää sinulle, lapsenlapseni. Myös sille parin vuoden ikäiselle pikkusiskollesi. Haluan lopettaa tämän kirjeen, kuten lopetamme puhelinkeskustelumme: Olet rakas! Tanssimummo

Prinsessalle

Tämä on kirjoitettu vuonna 2007, kun lapsenlapseni täytti neljä vuotta. Tänään hän on 14-vuotias teinityttö, kasvanut pienestä tytöstä yli 170-senttiseksi, mutta edelleen hän on mummun kultahippu.

Katson sinua, pieni ihminen, kiharat liehuen elät innolla elämääsi. On sinulla mekko prinsessan ja kädessäsi taikasauva. Olet juuri ne saanut lahjaksi, laitat prinsessakruunun koristamaan päätäsi. Olet vailla elämän huolia, sinä pieni ihminen. Niistä kaikista tahdon sua varjella, lapsenlapseni kultainen. Jospa saisin sun taikasauvallasi, kaikki ikävät elämän kolhut pois, mutta tiedän, ei elämää ohjata pieni taikasauva vois.

Katson sinua, pieni ihminen, olet minulle kultahippu. Olet kalleinta aarretta päällä maan, sinä riehakas kullannuppu. Leiki lapsi, leiki, tee taikojas, kun vielä on niiden aika. Paljon ehdit tuskailla huolias, kun taakse jää lapsuus ja prinsessan taika.

Katson sinua pieni ihminen, toivon sinulle elämää hyvää. Kasvat, vartut ja vanhenet, elät elämäs omannäköises, sinä kultahippuni pieni. Sua enkelit matkallas varjelkoot, olkoon tasainen polkusi, tiesi. Lapsuuden taikasauvasi muuttukoon elämänarvoiksi hyviksi. Mummu -54

Kirje sinulle lapsenlapseni Jaakko!

Tulit Jaakko viime keväänä luokseni päivittäin suorittamaan opintopisteitä, jotka sinulta vielä puuttuivat. Opintojen loppuun saattaminen oli tuntunut vaikealta talven aikana. Myös isoveljesi ja isosiskosi olivat lukeneet aikanaan tenttejä luonani. Asunnossani vallitsi kertomanne mukaan opiskelemiseen sopiva ilmapiiri.

Sinä työskentelit etänä tietokoneellani tehtäviesi parissa, minä puuhailin ulkona puutarhaani vaalien ja välillä kokaten meille jotain syötävää. Tiimiimme työskenteli menestyksellisesti. Sinä sait suoritettua opintojasi. Minun kukkamaani kukoistivat rikkakasveista vapaina.

Kevät 2016 oli liian kaunis täysin tuhlattavaksi pelkkään sisällä oleskeluun. Päätimme osaltamme vastaanottaa haasteen miljoonasta linnunpöntöstä Suomen itsenäistymisen satavuotissynttäreiden kunniaksi. Niinpä pystytimme linnunpönttöverstaamme terassilleni.

Joka päivä lounaan syötyämme ahersimme puolitoista tuntia pönttöjen kimpussa. Ensimmäisen pöntön valmistuminen vei hieman enemmän aikaa, mutta alkuun päästyämme lintukotoja alkoi syntyä kuin parhailtakin nikkareilta.

Kesä kului nopeasti. Vietimme mökillä monta mukavaa viikonloppua. Tämän kesän juttuja oli melominen. Sinun vanhempasi olivat ostaneet merikelpoiset kajakit.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme kummisetäsi 40-vuotis synttäreitä. Paljon hyvää ruokaa ja paljon pelaamista ja leikkimistä. Kaikki perheenjäsenet osallistuivat. Sinä yllätit meidät kaikki laulamalla syntymäpäiväsankarille Lentäjän pojan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin sinun laulavan. Kitaran soittoahan olit harrastanut jo vuosia.

Matti oli vuokrannut mökille kylpytynnyrin. Kuudelle serkullesi se oli päivän paras juttu. Kun vielä isät ja äidit pulahtivat tynnyriin, ei riemulla ollut rajoja. Minulle oli tässä vaiheessa jäänyt kuvaajan tehtävät ja sinä olit jäänyt seurakseni. Niinpä valokuvista tuolta päivältä puutut sekä sinä että minä. Tynnyriin mekin kyllä ehdittiin tilanteen hieman rauhoituttua.

Sinä lauantaina vietettiin muinaistulien yötä. Rannallemme oli kerätty komea nuotio, jonka ääreen kokoonnuimme kaikki. Kymmenen jälkeen hyvän ilta-aterian jälkeen, pienimmät saivat komennon vetäytyä sänkyihinsä. Nyt oli vanhempien aika nauttia kylpytynnyrin rentouttavasta lämmöstä. Vastarannalla paloi vainovalkeita, yllemme levisi alkusyksyn tummuva yötaivas, palavat puut nuotiostamme lähettivät kipunoita korkeusiin, savun haju kierteli ympärillämme. Kerroit jännittäneesi kovasti laulamista.

Aamulla erotessamme lupasin tulla sinua tervehtimään. Arki tempasi minut mukaansa. Piti korjata talteen kesän antimet, valmistella siirtymistä mökiltä talvikotiin. Siirsin soittamista sinulle.

Saapui syyskuu ja lauantai 17. päivä. Päivä oli kaunis. Minä olin hoitamassa serkkujasi, joiden vanhemmat oli kutsuttu syntymäpäiville. Sinä olit vienyt omat vanhempasi Turkuun heidän luokkakokoukseensa. Olit liikkeellä äitisi autolla.

Silloin se tapahtui.

Seuraavana päivänä lehdessä uutinen liikennetapaturmasta, jossa menehtyi 23-vuotias nuori mies.

Syksyn mökkitalkoiden yhteydessä sinun isäsi kiinnitti pöntön pihlajaan. Helmikuussa 2017 seurasin TV:stä, miten miljoonan pöntön haaste näytti toteutuvan. Jo syksyllä olin päättänyt, että rekisteröin pöntön syntymäpäivänäsi 19.3.

Miljoonan pöntön tavoite saavutettiin jo maaliskuun alussa. Olin leikitellyt ajatuksella, että sinusta tulisi ehkä tuo miljoonas tinttipatruuna. Mutta niinhän ei pitänytkään kohdallasi käydä. Sinä olit aina vierastanut esillä olemista.

Avasin tietokoneeni ja etsin Ylen tiedotteen. Vastassa oli teksti:

Miljoona linnunpönttöä on totta. Rekisteröityjä on 1068254.

Vietän nyt tiistai-iltaa kotona kirjoittaen kirjettä sinulle. Mökillä en ole käynyt viime keskiviikon jälkeen. Ilmatkaan eivät houkuttele mökkiretkelle. Nytkin rakeet piiskaavat ikkunalautaani ja pihatie on rakeiden peittämä.

Toivon hartaasti, että ilmat vihdoinkin lämpiäisivät ja pääsisin kesäparatiisini. Heti ensiksi tarkastan ”postilaatikkoni”. Mammasi

Lapseni taivaassa

Kiitos kaikista yhteisistä hetkistämme, kiitos rakkaudentäyteisistä 11 vuodesta. Opetit meille paljon, ja jätit minuun jäljen. Opin ikuisen kiitollisuuden ja hetkessä elämisen taidon.

Syöpä vei sinut ulottumattomiin, mutta olet luonamme aina. Näytit, kuinka kohdata pahin, tyynesti ilman vihaa ja katkeruutta. Opetit arvostamaan tavallista arkea. Sanoit, että kuolemassa saat uuden mahdollisuuden. Nyt pidämme valoa yllä viimeiseen asti. Ja toivomme, että sielumme kohtaavat vielä jonakin päivänä. Lumihelmen äiti

Lisää kirjoituksia voit lukea Viva 11/2017 -lehdestä.

Kuvat: iStock ja 123rf

Teksti: Viva
Avainsanat: ihmiset, kirje, tarinat, Viva, Viva-lehti

Kommentit

Oma kommentti