Terhi Turja on tanssinut flamencoa jo 20 vuotta. Haastetta riittää loppuelämäksi.

Flamencotanssi – Rytmiä ja rautanauloja

Terhi Turja, 64, on hiestä märkä. Vaikka jalkoja polttelee ja kehon kaikkia lihaksia väsyttää, olo on helpottunut – kuten se on jokaisen flamencotanssitunnin jälkeen.

”Ennen tuntia päätä saattaa särkeä tai maailma potuttaa, mutta tunnin jälkeen ei koskaan. Kun on hakannut vartin naulakenkiä lattiaan, hampaankolossa ei ole enää mitään.”

Takana ovat Terhin lauantaiset flamencotunnit: kaksi tuntia tulisia rytmejä, kiivaita koputuksia ja kimurantteja askelkuvioita. Niiden aikana tanssija tulkitsee liikkeellä musiikkia ja kertoo kehollaan tarinan. Ikä helpottaa tulkintaa, sillä pitkästä elämänkokemuksesta riittää ammennettavaa.

”Aiemmin ajattelin, että tulen tanssitunnille liikkumaan ja kohottamaan kuntoa. Mutta kun samaa koreografiaa on hiottu kuukausia, lopputulos on taidetta. Tai ainakin se koskettaa minua samalla tapaa.”

Joskus helpotus on niin syvää ja musiikki koskettavaa, että Terhille tulee itku.

”Minulle flamenco on syvärentou- tusta ja terapiaa.”

Flamencokenkien koroissa ja kärjessä on nauloja, joita tanssija saa välillä naputella vasaralla paikoilleen. © Laura Vesa

Kun jalat koputtavat ja ryhti suoristuu, pikkuinen Terhi kasvaa kymmenen senttiä – ja henkisesti vielä enemmän. © Laura Vesa

Lapsena Terhi tanssi balettia, nuorena aikuisena modernia tanssia. Tanssitaival katkesi auto-onnettomuuteen, joka jätti toisen polven pysyvästi hivenen koukkuun. Tanssinnälkää ei onnettomuus vienyt, mutta sopivaa lajia ja paikkaa ei tahtonut löytyä.

Eikä olisi kenties löytynyt koskaan ilman työtoveria, joka bongasi paikallislehdestä flamencokoulun ilmoituksen. Terhi meni tanssikouluun kokeilemaan ja jäi koukkuun heti ensimmäisellä kerralla.

”Luulin, että osaan tanssia. Huomasin, etten osaa mitään – ja innostuin. Olen helposti kyllästyvää sorttia ja tympäännyn, jos harrastuksessa ei ole haastetta.”

Nyt Terhi on tanssinut flamencoa 20 vuotta, eikä ole kyllästynyt.

”Tässä tanssissa on harrastusta loppuelämäksi. Sökö polvikaan ei ainakaan toistaiseksi haittaa, sillä flamencoa tanssitaan polvet koukussa.”

Näin pääset alkuun

Flamenco on Espanjan Andalusiasta lähtöisin olevaa mustalaisten tanssia, laulua ja musiikkia, jossa tyylilajeja (palos) on kymmenittäin. Sille ominaista on vahva rytmi, jota tanssija korostaa taputuksilla, käsiliikkeillä ja jalkojen iskuilla.

Tanssina flamenco on melko vaativa tarkkojen rytmisääntöjensä vuoksi. Se on taidelaji, joka vaatii ja kehittää rytmitajua ja koordinaatiokykyä. Yleensä sitä tanssitaan ilman paria.

Tanssija tulkitsee liikkeellään musiikkia. Tietyissä tansseissa tunnelmaa voi tukea rekvisiitalla: huivilla, viuhkoilla, kastanjeteilla ja liehuvahelmaisella hameella.

Flamenco-kengät ovat välttämättömät. Niiden kärki on kovetettu ja koroissa ja päkiöissä on rautanauloja. Vain niillä jalkojen koputukset onnistuvat. Treeniin kelpaa tavallinen liikuntavaate.

Alkeiskurssit käynnistyvät tanssikouluissa yleensä syksyllä ja tammikuussa. Tanssikouluja löytää osoitteesta www.flamenco.fi.

Lähde: Flamenco-opettaja Anna Haaranen, Flamencotanssikoulu CarmeninKenkä

Ne kyynärpäät! Anna Haaranen muistuttaa Terhi Turjaa käsien oikeasta liikkeestä. © Laura Vesa

Alkuun Terhi tanssi kahdesti viikossa. Toisinaan tunnit päättyivät kirosanoihin, kun jalkojen koputussarjat eivät millään tahtoneet onnistua. Kun opettaja vinkkasi flamencon tekniikkatunneista, Terhin viikkoon tuli ensin yksi ja pian viisi tanssituntia lisää.

”Flamenco on tekniikkalaji, jossa valittu tahti eli compás on kaiken alku ja juuri, välimuotoja ei hyväksytä. Mutta kun tekniikasta pääse jyvälle, harrastukseen tulee kokonaan uusi vaihde.Sydän alkaa sykkiä flamencon tahtiin.”

Innoissaan Terhi koputteli tanssikoululla kahdeksan tuntia viikossa, eikä pelkästään tanssin takia.

”Muista oppilaista, opettaja Anna Haarasesta ja kitaransoittajista tuli ystäviä, joiden kanssa aloin viettää aikaa paitsi koululla ja esiintymiskeikoilla myös tanssitouhujen ulkopuolella.”

Yhteiset tapaamiset eivät aina liity flamencoon.

”Me pitkään tanssineet vanhat pierut lupasimme toisillemme, että aloitamme joka vuosi uuden harrastuksen, jota muut kokeilevat. Viimeksi ihmettelin ilmajoogaa ja body drummingia.”

Ystävykset ovat miettineet jo aikoja, jolloin yksin asuminen ei enää luonnistu.

”Ehkä vuokraamme yhdessä talon, jossa koputtelumme ei häiritse naapureita ja palkkaamme sinne hoitajan. Nuorelle, flamencosta innostuneelle lääkärille tai hoitajalle voisi olla ryhmässämme paikka vapaana!”

3 plussaa

+ Jalkojen iskut lattiaan ovat luuliikuntaa, joka suojaa flamencotanssijaa osteoporoosilta.

+ Eri kehonosien liikuttaminen samaan aikaan, mutta eri tahtiin vaatii aivotyötä, mikä ehkäisee muistisairauksia.

+ Flamencomusiikki herättää tunteet ja rikastuttaa tunne-elämää.

Kädet tekevät yhtä, jalat toista ja kantapäät kolmatta. Kun vielä samaan aikaan pitää heiluttaa helmaa, koordinaatio on kovilla, samoin kunto.  © Laura Vesa

Nykyään Terhi tanssii kerran viikossa. Kiireiselle eläkeläiselle tahti riittää, varsinkin kun treenistä palautuminen vie entistä pidempään.

”Onneksi joudun tuntien jälkeen odottamaan hetken pukuhuoneessa kyytiä kotiin. Samoilla jaloilla en bussiin pinkaisisi. Mutta pian alan jo odottaa seuraavaa kertaa.”

Yhtään tanssituntia ei Terhi jätä väliin, ellei ole ihan pakko. Vuosia tanssineiden, edistyneiden ryhmässä edetään vauhtia, jossa poissaolot kostautuvat kompasteluina. ”Talvikauden myttyän vihermehuja, inkivääriä ja sitruunaa, jotten vahingossakaan sairastuisi ja joutuisi tanssista tauolle.”

Eikä Terhi flunssia sairastakaan, tosin tautien torjunnassa hän luottaa ensisijaisesti tanssiin. Siitä voi olla apua vakavampiinkin vaivoihin. ”Flamenco vaatii aivotyötä. Niin kauan kuin jaksan tanssia sitä, olen turvassa muistisairauksilta.”

V

Teksti:Virve Järvinen
Avainsanat: elämänilo, Espanja, flanmenco, harrastukset, harrastus, kastanjetit, musiikki, tanssi

Kommentit

Oma kommentti