Eila ja Hemmi Jaara vihittiin Yli-Iin kirkossa 6.11.2016. Seuraavana päivänä he viettivät 92-vuotissyntymäpäiviään. ”Tahdon”, sanovat Eila ja Hemmi molemmat vuorollaan jämäkästi. Mikä ihana rakkaustarina! Täpötäydessä kirkossa monien silmät kostuvat kyyneliin. Tunnelma on juhlallinen.

91-vuotiaana naimisiin: Rakkaus kutkuttaa yhä

Eila ja Hemmi Jaara sanoivat toisilleen tahdon päivää ennen molempien 92-vuotissyntymäpäivää. ”Rakkaus on aina yhtä ihanaa, olipa nuori tai vanha”, onnellinen aviopari hehkuttaa.

Rakkaus tuntuu aivan samalta kuin nuorena! Se kutkuttaa rinnassa. Haluamme kyhnätä toistemme lähellä. Rakkauteen kuuluu myös intohimo, sitä on turha salailla”, kuvailevat 91-vuotiaat Hemmi Jaara ja Eila Kauppi tuntojaan ennen vihkiseremoniaa.

Oulun Yli-Iin kirkon parkkipaikka on tupaten täynnä autoja. Hemmi seisoo ryhdikkäänä kirkon eteisaulassa ja ottaa vastaan jokaisen vieraan kätellen. Eila on laittautumassa kirkkoa vastapäätä olevassa seurakuntatalossa.

Kirkko täyttyy lähes viimeistä istuinsijaa myöten. Oulujoen kirkkoherra Satu Saarinen seisoo alttarilla. Hemmi astelee kirkon keskiosaan odottamaan. Kaikki on valmista.

Ilmoille kajahtaa Toivo Kuulan Häämarssi, ihmiset nousevat seisomaan.

Eila kävelee Hemmin ystävän saattamana kohti sulhastaan. Vielä edellisenä päivänä Eilaa oli jännittänyt, sillä hän astelisi ensimmäistä kertaa elämässään alttarille – 91-vuotiaana. Nyt hän näyttää rauhalliselta.

Hemmi laittaa hellästi rakkaansa kaulaan muutama vuosi sitten Italiasta ostamansa kaulakorun. Se on kuin odottanut pöytälaatikossa tätä hetkeä.

 

Pariskunta kävelee kohti alttaria. Kello on kaksitoista. Ilma on raikas ja kuulas. Auringon säteet lävistävät kirkon ikkunat, ja niin säteilee vihittäväksi saapunut parikin.

Kirkkoherra toteaa, että hänen edessään on yhteensä lähes kaksisataa vuotta elämänkokemusta. Hän kertoo pariskunnan kohtaamisesta ja siitä, kuinka oikealta Hemmistä ja Eilasta kaikki tuntui alusta alkaen.

Sieltä täältä kuuluu niiskauksia. Monet silmäkulmat kostuvat.

Hemmiä ja Eilaa yhdistävät samankaltaiset elämänarvot. Molemmille on tärkeää veteraanityö ja isänmaa, jota molemmat ovat olleet puolustamassa.

Kummallakin on myös loistava huumorintaju. Toisiaan he huomioivat pienin arjen teoin. Hemmi keittää Eilalle kahvia, Eila auttaa takkia Hemmin päälle ja laittaa paidan nappeja kiinni.

Tärkeintä on kuitenkin saada olla lähekkäin ja halata usein.

Pariskunta ei peittele tunteitaan. Kun Hemmi halaa tai suukottaa, nousevat Eilan silmiin joka kerta onnen kyyneleet.

 

Hääjuhlaan seurakuntatalolle saapuu liki kaksisataa vierasta. Sisääntuloaulassa pariskunta kättelee kaikki vieraat. Eilan jalat väsyvät, ja hänelle tuodaan tuoli ja lasillinen mehua.

Jonossa syttyi Eilan ja Hemmin rakkauskin, ikäihmisten tapahtumassa Oulun yliopiston Saalastin salissa.

”Menimme Eilan kanssa kahvijonoon, mutta se oli niin pitkä, että vaihdoimme toiseen, lyhyempään jonoon”, kertoo Eilan avustajana toiminut Milla Heikkinen.

Jonoon tuli myös Hemmi.

”Syntyi keskustelu Eilan ja Hemmin iästä ja siitä kumpi menee kahvijonossa ensin. Kävi ilmi, että he ovat syntyneet samana vuonna ja jopa samana päivänä”, Milla sanoo.

Amorin nuolet lähtivät lentoon.

”Katsoimme toisiamme ja jotain tapahtui välillämme”, Hemmi ja Eila muistelevat.

Hemmi pyysi Eilan puhelinnumeron, mutta Eila ei sitä muistanut. Niin Hemmi antoi omansa.

Seuraavat kolme päivää olivat Hemmin elämässä piinalliset. Vaikka hän kuinka vilkuili puhelintaan, Eilan soittoa ei kuulunut. Lopulta Hemmi ei enää kestänyt, vaan pyysi puhelintiedustelusta Eilan numeron ja soitti.

Kun Eila pyysi kahville, Hemmi lähti siltä seisomalta.

Eila ei ollut soittanut, koska hän ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut. Kävi ilmi, että kilpakosijakin oli ollut taustalla. Kun Eila tutustui Hemmiin, tämä toinen sai jäädä.

 

Hemmille oli alusta asti selvää, että jos yhdessä ollaan ja asutaan, mennään vihille saakka. Avioliitto oli unelmien täyttymys etenkin Eilalle, jolle kerta oli ensimmäinen.

”Tuntuu ihanalta. Sain hyvän, huolehtivaisen miehen”, morsian hymyilee.

Eilan iloon yhtyvät hänen pikkuserkkunsa Tuula Mänty ja Alli Haurinen.

”Ihanaa, että Eila saa olla viimeinkin morsian. Hän on herttainen ja ahkera ihminen. Täällähän on tunnelma aivan katossa. Kaikki on laitettu viimeisen päälle.”

Ennen häitä joku oli kehottanut 80-vuotiasta Allia menemään istumaan jonkun sotaveteraanin viereen:

”Jos vaikka minuakin lykästäisi”, nauraa Alli, joka on ollut leski jo kymmeniä vuosia.

 

Hemmi toimi edesmenneen Helvi-vaimonsa omaishoitajana vuosia. Tuolloin mies oppi kokkaamaan, ja hänestä tuli innokas ruoan ystävä. Kokkailu jatkui sinkkuvuosina.

Hemmille onkin tärkeää, että ruokapöytä notkuu herkkuja hänen ja Eilan yhteisenä juhlapäivänä.

Hääohjelma alkaa juhlallisesti kappaleella Veteraanin iltahuuto, jonka esittää yli-iiläinen Virsiveteraanit ja poika -kokoonpanossa vaikuttava Martti Tihinen.

Musiikkiohjelmaan kuuluvat myös yli-iiläisen sahansoittaja Sulo Räinän sekä Hemmin omaisista koostuvan kuoron esitykset.

Kahvitarjoilua ja kakunleikkausta odotellessa pidetään puheita.

Oulun kaupungin tervehdyksen tuo Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen.

”Tämä juhlapäivä on osoitus kahden aikuisen upeasta rakkaudesta. Olette kuin yhteen liimatut paperinpalat. Teitä ei voi repimättä erottaa. Rakkautenne ei ole sattumaa, vaan johdatusta”, Juha Hänninen sanoo puheessaan.

 

Kamerat räpsyvät, kun hääpari alkaa leikata kakkua. Eila ja Hemmi suutelevat toisiaan.

Kahvipöydässä istuvat Hemmin lapsenlapsi Anna-Reeta Pakarinen ja Hemmin esikoispoika Kalevi Jaara, 66.

”Kyllähän isän avioitumisaikeet aluksi hämmensivät. Huoletti, ettei kyseessä vain olisi jokin vanhuuden tuoma juttu. Nyt mieleni on muuttunut. Näyttää hyvältä. Kaikki meni yli odotusten”, Kalevi toteaa.

Myös Anna-Reeta on pappansa puolesta vilpittömän onnellinen:

”On mahtavaa, että he uskaltavat rikkoa rajoja. Koskaan ei ole liian myöhäistä.”

Viva 12/2016

Teksti:Jaana Skyttä
Kuvat:Vesa Ranta
Avainsanat: avioliitto, ikääntyminen

Kommentit

Oma kommentti